Tallinna-Horse Show 6.10.2007

TALLINNA HORSE SHOW 6.10.2007
 

Seitsemän hengen seikkailullinen testiretkijoukko lähti Parkanosta jo kolmelta aamuyöllä ajelemaan kohti Helsingin länsisatamaa. Satu vältti "tuskallisen yöheräämisen" nukkumalla edellisen yön Helsingissä, mutta melko virkeiltä olivat Parkanostakin asti tulleet matkailijat vielä siinä vaiheessa kun tavattiin Ruskeasuon Teboililla aamupuuron merkeissä.

 

Kommelluksitta pääsimme heti laivasta noustuamme (Superfast-alus) Tallinnan satamasta tilataksilla Saku-halliin, joka sijaitsee jonkin matkan päässä keskustasta. Meillä oli Saku-hallilla noin 7 tuntia aikaa tutustua kokonaisuudessaan kolmipäiväisen tapahtuman tarjontaan ja esityksiin. Tallinna Horse Show on järjestetty vuosittain jo vuodesta 2002 alkaen. Tapahtumassa on yleensä mm FEI maailmancupin osakilpailu esteratsastuksessa sekä erilaisia näytöksiä. Tänä vuonna ohjelmassa oli maailmancupin esteratsastuskilpailujen lisäksi mm. shetlanniponiesitys ja tanssishow Eestin parhaiden kouluratsastajien esityksessä.

 

Saku-hallissa oli vielä melko rauhallista kun saavuimme sinne vähän ennen puolta päivää. Ensimmäiseksi katselimme ostostarjontaa, ja matkalla ympäri hallin kiertävää ostoskäytävää nähtiin myös useampiakin hevostuttuja Suomesta. Mukavaa alaselkähierontaa oli myös tarjolla; hallissa esiteltiin myös shiatsuhierontalaitteita. Ylipäätään hevostarviketarjonta oli melko ohutta, ja varusteiden hinnat olivat yleisimmin aivan samaa tasoa kuin Suomessa. Ikävää ruuhkaa ei hallissa lauantaina ollut, vaan istumapaikkoja löytyi mukavasti, eikä ostosmahdollisuuksia katsellessa tarvinnut tunkea väkijoukon seassa. Pitkiä jonoja ei näkynyt missään.

 

Ohjelmassa oli retkipäivänämme eli lauantaina 6.10. useita estehyppykilpailuita, joissa myös nimekkäitä osallistujia ympäri Eurooppaa, ainakin kymmenestä eri maasta. Kilpailujen ja esitysten aikatauluja oli muutettu, eli ne eivät menneet ihan netissä olevan ohjelman mukaisesti. Suomalaisista näimme hyppäämässä ainakin 8 eri ratsastajaa. Kansallishenkeä hallissa oli aika ajoin huomattavissa, sillä melkein jokaisella kerralla kun eestiläinen kilpailija tuli kentälle olivat kannustushuudot huumaavia. Toisinaan kiljunta myös selvästi pelotti kentällä olevia hevosia. Varsinkin ensimmäisen näkemäni estekilpailun (Competition V 135 cm Prix de Jakoteks) voittajaksi Casanovallaan selvinnyt Rein Pill nostatti melkoista hurmoshenkeä katsojissa. Suomalaiset sijoittuivat parhaimmillaan kymmenenneksi (Sandra Burmeister hevosella Ufra Van´t Roth). Kovemmassa luokassa (Competition VI 145 cm Prix de Kalev Media) yleinen ratsastustaso olikin sitten jo parempaa. Suomalaisista Jukka Mikael Koivisto selvisi sijalle 8 hevosella Nandele. Voittajaksi ratsasti puolalainen Jacek Zagor hevosella Cartago-Son. Tulokset kilpailuista löytyvät kokonaisuudessaan tapahtuman nettisivuilta

 

Ohjelmassa ollutta kouluratsastusesitystä koko poppoo ei nähnyt, mutta osa retkeläisistä kertoi sen olleen lievä pettymys tasoltaan. Yllättävän huonotasoista oli myös ruokapuolen palvelu Tallinna International Horse showssa. Hallissa oli 6 samanlaista nakkikioskia, josta kaikista sai samoja halpoja (mutta huonotasoisia) hot dogeja, ranskalaisia ja hampurilaisia sekä tietenkin myös alkoholia ja limsaa sekä karkkia. Hallissa oli myös kaksi oikeata ruokaravintolaa, joista toinen oli melko suuri. Mutta niihin ei ollut tavallisella vierailijalla asiaa; ne oli varattu vain kutsuvieraille. Nälkäiset saivat katsella katsomosta kristallien loistetta valkoisilla liinoilla, sillä luxus-ravintola oli sijoitettu alas kentän viereen kaiken kansan ihmeteltäväksi. Infosta löytyi lopulta tieto, että viereisestä ostoskeskuksesta löytyy muutama oikea ruokapaikka, joten sinne osa porukasta suuntasi kouluratsastusnäytöksen aikana. Selvisi kuitenkin että ostoskeskuksenkin ruokapaikat (pieni pizzeria sekä kahvila; eestiläisittäin Kohvik) olivat niin alimitoitettuja että saadakseen ruokaa olisi tullut jonottaa noin tunti. Mutta onneksi Eestissäkin on Prisma! Prisman tuoretiskiltä sai lämmintä ruokaa halvalla, joka tosin täytyi syödä ulkona puutarhakiveyksellä. Mutta aurinko paistoi, joten ruokahetki oli ihan miellyttävää vaihtelua hallin sisätiloille. Sisälle Saku-halliin ei saanut viedä mitään juotavaa ulkopuolelta.

 

Nimestään huolimatta (International = kansainvälinen) eivät kuuluttajat myöskään puhuneet pääsääntöisesti englantia, vaan tapahtuman pääkieli oli selvästi eesti. Kuulutukset tehtiin kuitenkin varsinkin kilpailuvaiheessa myös englanniksi, mutta suurin osa väliaikojen pitkistä infoista jätettiin kääntämättä englanniksi. Mm. Infopisteen työntekijät puhuivat kuitenkin hyvää englantia, kuten myös nakkikioskien myyjät. Suomella Eestissä ei välttämättä pärjää, ja eestikään ei ihan helposti suomalaiselle aukene.

 

Paluumatkalle me väsyneet ulkomaan retkeilijät lähdimme klo 20.30 lautalla. Sovitun mukaisesti sama tilataksi haki meidät Saku-hallilta noin klo 19 aikoihin ja sitä ennen ehdimme vielä shoppailla tuliaisia viereisestä Prismasta, Rimistä ja Jyskistä. Lauttamatkalla uhrautuva kuskimme Jaana sai otettua pienet nokoset ennen kuin pitkä ja pimeä ajomatka takaisin kotikonnuille aloitettiin yhdentoista aikaan illalla. Kuskia ja etupenkin Virpiä lukuunottamatta muu väki nukahti melkoisen nopeasti paluumatkan alkaessa. Takaisin perillä olimme kolmen aikaan yöllä – eli pyrähdyksemme Tallinnassa kesti tasan yhden vuorokauden.

 

Matka oli mielenkiintoinen, avartava ja oikein mukavakin väsymyksestä huolimatta, nauruakin riitti. Mutta silti seuraava retki Tallinna International Horse Show:hun tulee olemaan aikataulultaan inhimillisempi niin kuljettajalle kuin matkustajillekin: ensi vuonna ei lähdetä ajamaan yön selkään, ja nautitaan ehkä Tallinnan muustakin annista. Ja muistetaan ottaa eväitä mukaan ;-)'

 

(Kuva menomatkalta, lautalta)