"Suomenhevonen 100v." -tapahtuma 17.6.2007

 

Juhlaviestiä lukemassa kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg, Anne Talonen Ylä-Satakunnan Hevosystävistä avustaa

 

Kansalaiset !

 

Suomenhevonen viettää tänä vuonna juhlavuottaan,

sillä sen kantakirjan perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta.

 

Kantakirjan perustaminen tarkoitti sitä, että suomalaista hevosta

alettiin jalostaa puhtaasti omana rotuna, suomenhevosena.

 

Alkuun tavoitteena oli kehittää maan oloihin soveltuva työhevonen.

Sittemmin suomenhevosta on jalostettu myös puolustusvoimain

käyttöön soveltuvaksi ratsuksi, juoksijaksi ja uusimmassa vaiheessa

vapaa-ajan käyttöön soveltuvaksi ratsu- ja pienhevoseksi.

 

Suomenhevonen on kaikki sille asetetut tavoitteet täyttänyt ja jopa ylittänyt.

Se on yksi maailman monipuolisimmista hevosroduista.

 

Suomenhevonen on ollut mukana rakentamassa maata ja myös

puolustamassa sitä. Nykyään suomenhevonen palvelee urheilu- ja vapaa-ajan käytössä yhtä nurkumatta kuin esivanhempansa aikoinaan.

 

Me suomalaiset olemme paljon velkaa omalle hevosellemme.

Suomenhevonen on kansallisomaisuutta ja suomalaisuuden symboli.

Kunniatehtävämme on turvata suomenhevosen asema nyt ja tulevaisuudessa.

Olkaamme ylpeitä suomenhevosestamme !

 



 

        SUOMENHEVONEN 100 VUOTTA JUHLAVUODEN TAPAHTUMA 17.6.2007

                                      

  Käenkoski-keskus Parkano

Kuinka kaikki sai alkunsa...

 

Parkanon Ratsastajien hallituksen kokoonnuttua helmikuulla 2007 ajattelimme vuoden tapahtumakalenteria. Vuosi 2007 on Suomenhevonen 100v juhlavuosi ja jotain myös mekin voisimme järjestää tämän aiheen puitteissa.

 

Kokouksen aikana ”putkahti vain mieleen” Niinisalon Ratsastajien Tykkivaljakko – tämä valjakko ei ole vieraillut Parkanossa. Josko mekin saisimme sen nähtäväksi? Ja millä rahalla? – sillä pienellä seuralla ei ole paljon resursseja tehdä tällaista isoa tapahtumaa. Tämä ryhmä voisi olla kuitenkin tapahtuman ”pääesiintyjä”?

 

Näin otimme yhteyttä Niinisalon Ratsastajien toiminnanjohtajaan Heikki Anttiseen ja onneksemme tykkivaljakolla vielä oli vapaita viikonloppuja. Perinnejaoksella oli vuoden teeman puitteissa tiedossa toimintavilkas vuosi. Lisäksi myös tiesimme ”rajalliset” apuvoimamme omassa seurassamme, joten otimme rohkeasti yhteyttä paikalliseen Ylä-Satakunnan Hevosystäviin toivoen yhteistyötä – ja saaden heti iloisen myöntävän vastauksen. Päätimme kerrankin ottaa yhteyttä Parkanon Kaupungin puoleen, hakien sieltä avustusta tapahtumaan – yhdessä Ylä-Satakunnan Hevosystävien kanssa.

 


...Tuumasta toimeen...

 

Avustushakemuksen päätöstä odotellessamme emme voineet jäädä kuitenkaan toimettomaksi, vaan päätimme laittaa heti pyörät pyörimään. Missä tapahtuma olisi sekä mitä ohjelmaa tapahtumassa esitettäisiin? Hevosystävien kanssa kokoonnuttiin useampaankin otteeseen ja sähköpostit vaihtuivat sitäkin tiuhempaan tahtiin. Paikaksi valitsimme  Käenkoski -keskuksen piha-alueen, jota Parkanon Urheilijat hallinnoivat.

 

Ohjelmaa hiottiin ja lopulta se näytti tällaiselta:

  • Avainsanat – Tervetuloa !
  • Suomenhevonen 100v. Juhlaviesti – julistuksen saapuminen Parkanoon ratsukon tuomana (kirjekäärö)
  • Juhlaviestin julistus Parkanon Kaupunginjohtajan kertomana
  • Suomenhevonen 100v. Juhlaviesti – julistuksen lähteminen ravurin viemänä seuraavalle paikkakunnalle (kirjekäärö)
  • Suomenhevosen käyttömuotojen esittely (ravi-, ratsu- ja työhevosesitys) kertoen myös kantakirjasta
  • PRS:n katrilliesitys kuuden ratsukon voimin sekä lisänä estenäytös
  • Talutusratsastus ja kärryajelua yleisölle, kengitysnäytös, infoteltta; jakaen erilaista tietoa mm. seuroistamme, hevosista ym. Myös arpajaiset järjestäisimme tilaisuudessa.
  • Lopuksi pääesiintyjänä Niinisalon Ratsastajien ja Kankaanpään Tykistökillan perinnetykkivaljakon esiintyminen tykinlaukauksineen

 

Avustushakemuksemme hyväksyttiin ja molemmat seurat aloittivat ”oman osuutensa” Suomenhevonen 100 vuotta juhlavuoden ohjelmanumeroiden teoista. Molemmista seuroista löytyi vahvuuksia eri asioihin ja mm. mainoksen tekemiseen löytyi ammattitaitoa Ylä-Satakunnan Hevosystävien Niina Koskiniemeltä. Hänen kädenjälkensä on näkyvissä Suomenhevostapahtuman mainoksessa. Niina teki myös käsiohjelman tapahtumaan.

 

 

...Katrillitreenejä...Ja taas katrillitreenejä...

 

Näin ehkä kaikkein vaivalloisimman ohjelmanumeron eli PRS:n katrilliesityksen tekeminen ja harjoittelu pääsi alkuun. Ohjelman suunnittelijat ja ohjaajat Jaana Juupajärvi ja Virpi Salomäki saivat esityksen kasaan musiikkeineen yllättävän nopeasti.

Ohjelma sisälsi mm. voltteja eri suuntiin, lävistäjiä, laukkaympyrät vastakkain ratsukoiden esittämänä ym.

Koska katrilli ei ole vain yksinratsastelua, ratsukoiden piti ottaa huomioon seuraavat asiat: yhtenäinen asukokonaisuus, oma sijainnin sovittaminen ryhmään nähden ts. ohjelman symmetrisyys, oikea askellajitempo, liikkeiden sujuvuus ja pehmeys sekä lisäksi myös oikea hevosen ”muoto” oikean ohjelmaliikkeen teon ohella.

PRS:n ratsukot ovat historiansa aikana vain yhden kerran esittäneet katrillia: tämä tapahtui -80 luvun puolella... Nyt 2000 -luvulla esitysratsukoiksi valittiin Johanna Lamminmäki – Willin Orvokki, Anni-Lotta Poussa – Hilikin Hipsu, Kaija Koivunen – Ahon Puuteri, Aino Lehtimäki – Peijooni, Satu Koivisto – Kuvan Säihke sekä Miia-Mari Niemenmaa – Viisuli.

 

Ratsastajille lähetettiin opeteltavaksi katrillin ”suunnittelukaaviot”; ensilukemisella ohjelma tuntui ratsastajien mielestä lähinnä "utopistiselta”... Kuitenkin ”salaisuuden” eli kiemuroiden avauduttua myös harjoitukset aloitettiin. Näitä tehtiinkin yhteensä seitsemänä eri päivänä mukaan lukien paikanpäällä tapahtunut kenraaliharjoitus. Ohjelman ”läpiratsastuskertoja” tuli yhteensä noin 22 kertaa. Aikataulujen yhteensovittaminen oli välillä haasteellista, koska ratsukot tulivat kolmelta eri tallilta, Parkanosta ja Karviasta, mutta kaikesta selvittiin ilman isompia ongelmia. Katrillitreenejä oli Käenkosken lisäksi Ahon Tilalla ja Talli Satumaassa.

Kaikilla ratsukoilla ohjaajineen oli viimeisen kenraaliharjoituksen jälkeen mieliala korkealla ohjelmanumeron onnistumisen suhteen. Vaikeammatkin kuviot oltiin hiottu yhteen hienoksi kokonaisuudeksi vaikuttavine musiikkeineen.

Katrilliryhmän nimeksi valittiin ”Levottomat Tuhkimot” (olivathan kaikki esiintyvät hevosetkin tammoja, naispuolisten ratsastajien lisäksi...) – ja esityksen musiikiksi Riku Niemi Orchestra Swing-kokoelmalta kaikille tuttu ”Levoton Tuhkimo”.

 

 

...Kunnes Suuri Päivä koitti!


 

"SUOMENHEVONEN 100V. -TAPAHTUMA"

 

Tapahtumapäivän aamuna kokoonnuimme kaikki molempien seurojen jäsenet rekvisiittoineen ja telttoineen paikalle Käenkoski-keskukseen. Kouluaidat koottiin paikoilleen ja paikka koristeltiin kukkasin. ”Rakentajia” oli runsaasti, yhteensä noin 40 henkeä. Kaikilla oli hyvä mieli ja myös sää suosi päivää. Odotimme paikalle n. 250 – 300 henkeä lapsesta ikäihmisiin saakka. Ja näin myös toteutui – yleisöä saapui myös naapurikunnista katsomaan tapahtumaamme.

 

Oli hienoa mm. nähdä vanhempien, n. 70-80 -vuotiaiden ihmisten ilmeet ja eleet, kun juttelut hevosista alkoivat tulla esiin mm. hevosten vierellä sekä infoteltassa. Infoteltalla nähtävä oli mm. yksipiikkinen äes valjaineen. Näin vanhat työteot omine eritystapauksineen tulivat myös nuorempien ihmisten tietoisuuteen.

 

Ohjelmanumerot talutus- ja kärryajeluineenkin onnistuivat kaikilta erinomaisesti. Myös PRS:n oma katrilli esitys oli suuri menestys. Ohjelma onnistui niin kuin pitikin eli ratsukoidenkin mielestä se oli kaikkein ”paras esitys” niiden monien onnistuneidenkin esitysten jälkeen.

 

Pääesiintyjää, Niinisalon Perinnetykkivaljakkoa odoteltiin jännittynein mielin... Ylä-Satakunnan Hevosystävien puheenjohtaja Janne Levula kertoi ennen esitystä muunmuassa Suomenhevosen vaikeista oloista sodassa. Janne Levula kertoi myös tämän päivän tykkivaljakon esityksestä ja opasti mm., mihin yleisön tulee sijoittua ennen viimeisen ohjelmanumeron alkua. Yleisöä myös muistutettiin suojaamaan pamausten aikana korviaan, koska ääni on kova.

 

Ja niin Niinisalon Ratsastajien Perinnejaoksen Tykkivaljakko saapui kärryt kolisten. Ihan kylmät väreet tulivat esiin, kun ratsukot saapuivat. Ryhmää johti tykinjohtaja Juhani Hietakangas – S.A. Uusi-Matti -hevosellaan (hevosen nimessä esiintyvät S.A. tarkoittavat Suomen Armeijaa, eli kyseinen hevonen on syntynyt silloin, kun Niinisalon Varuskunnassa oli vielä hevosia). Ensiksi tykki irrotettiin kärkiratsurin ja tankoratsurin takaa ja suunnattiin tiettyyn suuntaan. Tehtävässä toimineet asemiehet olivat Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry:n jäseniä. Hevoset ohjattiin tämän jälkeen vähän sivummalle, kuitenkin ryhmänjohtaja Hietakankaan ohjatessa ampumista – vain n. 15 m. päästä tykistä.  "VALMIINA….TULTA" -komennon jälkeen seurasi tykinlaukaus.  Pamauksia tuli yhteensä kolme kappaletta, oikeilla ruutipanoksilla kyllä, mutta paperia sullottuna tykinpiipuun. Hevoset eivät hievahtaneetkaan pamausten tultua, niin tottuneita he olivat tähän perinne-esitykseen. Pamausten loputtua, ratsukot laitettiin takaisin tykin eteen ja matka jatkui täyttä laukkaa, kärryt ja muu varustus kolisten, eteenpäin, seuraavaan kohteeseen ……

 

Näin saimme kokea jotain mitä suomenhevonen on meille antanut itsestään sodan melskeessä, siitä saamme olla ylpeitä!

 

Hieno loppuohjelmanumero Niinisalon Tykkivaljakolta, kiitos heille vielä kerran!

 

Toivomme, että yleisöstä löytyi monta iloista ja tapahtumamme antiin tyytyväistä ihmistä.

 

- SUURKIITOS VIELÄ KERRAN KAIKILLE: YLEISÖLLE, SEURALAISILLE, YHTEISTYÖKUMPPANEILLE, SEKÄ ERITOTEN YLÄ-SATAKUNNAN HEVOSYSTÄVÄT RY:LLE JA  PARKANON KAUPUNGILLE !